sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Pieniä iloja

Sammalmetsä




Ja näin vaellus alkoi.

Tänä aamuna pääsin lemppari mehtää juoksentelee. Miut jouduttiin taas nostaa autoon ja kyllä olin koko matkan ajan äänessä. Mamma kakkone sano että kuulostan ihan ajokoiralta joka puhkuu mehästysviettii. (Mamma kakkone on miu mamman äiti.)
Mehässä juoksentelin mutta en jaksanu lähtee mammoista paljoo kauemmaks. Pysähtelin, istahtelin ja makoilin vähän väliä. Parasta oli kun sain maistella ihan jokaista vastaantulevaa keppiä, risua ja kantoa. Lopuksi pääsin purosta juomaan johon meinasin kyllä tipahtaakki.



Ufot laskeutuu
                          
Henkiäkö..? vai..?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti