Kaikki lenkit talvella menee jotenkuten noin, mulla on hauskaa ja mamma tulee palellen perässä. Tosin kyll hän sanoo että voitais rivakammankin kulkea.
Mitenkäs minun arki on viime päivinä mennyt? Noh.. Taisin popsii mamman isosiskon sämpylän (välipalan) ja mamman lihapiirakan (aamupalan) parempii suihi. Unohtamatta sitä että söin myös 2kpl mamman pikkusiskon ottamat pullat suuhun ja itkuha siltä tuli. Mä vaa aattelin et ei ne noita kummiskaa syö ja itse asiassa lihapiirakka ja sämpylä tippu suoraan TÄSMÄLLEEN siihen mun tassujen väliin. Tietty luulin et ne on mulle tarkotettuja tosin... Ne pullat otin tosta olkkarin pöydältä. Laitan noi tapahtumat kortisoonikuurin piikkii, koska en mä yleensä syö mitää ilma lupaa... Ainakaa pöyvviltä.
Sitten näin koirakaveri Rikuu. Mamma sopi treffit mun kaverin omistajan kanssa. Riku on semmone tosi pehmonen mua pienenmpi sekarotuinen koira. Tosi mukava mutta mun piti ekana normaaliin tapaan haukkua rotikkamaisella äänellä. Ihmiset katto varmaa et aijjon syödä Rikun suihini. Mamma oli valmistautunu et se ottaa meistä yhteiskuvia mut se tais unohtaa sen totaalisesti, koska sen käsi ei koskettanu puhelinta kertaakaan.
Eipä tässä sitte mitää muuta ihmeelistä ookkaa tapahtunu paitsi että mamma ja mamma kakkone kahto silmät pyöreen ku hypääsin iha ite autoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti