Pierupylly

Moi vaa teillekki ajattelin sanoo että oon kova poika pieremää. Haju leijjuu ympäri kämppää polttaen ihmisten nenäkarvoja ja vähä välii kuuluu pröööööt tai muita erikoisia vinkuna ääniä. Tää on kyllä jokapäiväistä ja varmaa sentakii mun perhe rakastaaki mua.
Ainii! El.lääkäri soitti ja sano että miun kortisonikuuri lasketaan:
''Kerran päivässä, puoli tablettia kortisoonia.''
Sentakia koska oon ollu tosi virkee, ilone ja eipä tuo maksa oo minuu haitannu. Autoonki jaksan hypätä nykysi iha ite. Nyt meen seuraamaa ku mamma latoo namia miu suuhu.
(kontaktin harjoittelua)

Vapaana oloa.

Viime päivinä olen viuhahdellut lähimetsissä.
Ollaa mamman kanssa käyty koluamassa näitä lähimehtiä ja mun lempi mehtää. Lemppari mehässä tuli vastaan semmoinen iso valkoinen husky. Mamma nappas tietty mua talvi pannasta kiinni ja vei mut eri polulle. MÄLSÄÄ sanon minä olin jo valmiina menemään sillä rotikka maisella tavalla sen huskyn luokke tuttavuutta tekemään. En kyllä ehtiny sanookkaa mitään sille huskille...
Myös kontaktia ja luoksetuloa ollaa harjoiteltu ja hyvinhä se mamma latoo namia miun suuhu. Oppi on sillä menny perille!
Tässä sitä ootellaan el.lääkärin soittoa. Se varmaan soittaa maanantaina ja kertoo miten miun myosiitin kanssa jatketaan. Siitä sitten kenties lisää kunhan el.lääkäri soittaa.       


                                     

Tässä oli jotain taiteellista.

 

Puhtaalta pöydältä.

Tulin tuossa saaneeni uuden kirjan ''Onnistu koirasi koulutuksessa'' ja voin vain sanoa että hemmetin hyvä/kiinnostava kirja. Kirjassa on laaja alue koiran koulutuksesta teoriassa ja seuraavaksi tuleekin käytännön harjoittelu osio joka on vielä laajempi. Tuumailtuani hetken sen jälkeen kun olin lukenut laajan teoria osion päätin aloittaa Maxin koulutuksen aivan alkutekijöistään uudella innolla ja tiedolla. Suosittelen tuota kirjaa jokaisen koiranomistajan kirjahyllyyn!
Toinen kirja jota myös suosittelen on ''Super koira.'' Siinä on mukavia leikkejä/temppuja/käytännön juttuja joita voi soveltaa itse kunhan mielikuvitusta riittää. Siinä myös kerrotaan minkä ikäisille koirille temput sopivat, haastavuus aste ja mitä  harjoitellaan esim. keskittymistä.





Kirjoista esittelyt:

Onnistu koirasi koulutuksessa

Useimmat koiranomistajat haluavat koiransa toimivan hyvin sekä arjen tilanteissa että koulutuskentän kehänauhojen sisällä. Tahdomme, että koira odottaa rauhassa ruokaansa, tulee luokse kesken leikin ja oravajahdin ja luovuttaa löytämänsä tupsupipon. Perustaidot hallitsevaa koiraa on miellyttävää kouluttaa lajiin kuin lajiin. Kirjassa luodaan vankka perusta uuden oppimiselle neljän perustaidon kautta: 1. Lähellä pysyminen ja kontakti, 2. Luopuminen, 3. Paikalle rauhoittuminen ja 4. Kohdekoulutus. Niiden pohjalta edetään sovellutuksiin seuraamisesta paikalla seisomiseen. Ongelmatapauksiin perehdytään useiden tosielämän tapausten kautta.




Super koira

Ikävystyminen ja joutenolo jäävät taakse. Leikki ja liikunta ovat virkistäviä toimintoja, jotka terävöittävät aisteja, kehittävät älykkyyttä, pitävät koiran kunnossa ja tekevät koirastasi superkoiran.
Olit koirasi kanssa sitten sisällä tai ulkona, löydät tästä kirjasta lukemattomia ideoita yksinkertaisista noutamisleikeistä aina vaikeampiin, nokkeluuta vaativiin tehtäviin.
Vaihtelevat agilityharjoitukset, yhdessä hölkkääminen ja uinti valmentavat nelijalkaista ystävääsi käyttäytymään mailman matkaajan arvokkuudella pidemmillä retkillä.
Lisänä on monia käytännössä hyväksi havaittuja vihjeitä koiran oikeaoppiseen motivointiin, palkitsemiseen ja rentouttamiseen sekä rauhoittamiseen.


                                        
   
                                                ~Terveisin Maxin omistaja Rosa~

Lunta! Lunta!

Mitenkäs tämä aika on mennyt? Vasta lehdet putoili maahan ja nyt jo tulee lunta. Pääsin pihalle venyttelee koipiani silloin kun alkoi satamaan lunta. Pakko myöntää että kyllä se lumi maistui yhtä hyvälle kuten viime vuonnakin. Toivottavasti tota lunta tulis nyt kunnolla nii pääsisin lempipuuhaani. 1... 2.... 3..ja.. SYÖKSY..! 1... 2.... 3..ja.. SYÖKSY..! 1... 2.... 3..ja.. SYÖKSY..! Selvennys tohon: hypin lumihangessa ekan, tokan (loikan) ja sit kolmas ja samalla pää edellä hankeen!
Kaikki lenkit talvella menee jotenkuten noin, mulla on hauskaa ja mamma tulee palellen perässä. Tosin kyll hän sanoo että voitais rivakammankin kulkea.
Mitenkäs minun arki on viime päivinä mennyt? Noh.. Taisin popsii mamman isosiskon sämpylän (välipalan) ja mamman lihapiirakan (aamupalan) parempii suihi. Unohtamatta sitä että söin myös 2kpl mamman pikkusiskon ottamat pullat suuhun ja itkuha siltä tuli. Mä vaa aattelin et ei ne noita kummiskaa syö ja itse asiassa lihapiirakka ja sämpylä tippu suoraan TÄSMÄLLEEN siihen mun tassujen väliin. Tietty luulin et ne on mulle tarkotettuja tosin... Ne pullat otin tosta olkkarin pöydältä. Laitan noi tapahtumat kortisoonikuurin piikkii, koska en mä yleensä syö mitää ilma lupaa... Ainakaa pöyvviltä.
Sitten näin koirakaveri Rikuu. Mamma sopi treffit mun kaverin omistajan kanssa. Riku on semmone tosi pehmonen mua pienenmpi sekarotuinen koira. Tosi mukava mutta mun piti ekana normaaliin tapaan haukkua rotikkamaisella äänellä. Ihmiset katto varmaa et aijjon syödä Rikun suihini. Mamma oli valmistautunu et se ottaa meistä yhteiskuvia mut se tais unohtaa sen totaalisesti, koska sen käsi ei koskettanu puhelinta kertaakaan.
Eipä tässä sitte mitää muuta ihmeelistä ookkaa tapahtunu paitsi että mamma ja mamma kakkone kahto silmät pyöreen ku hypääsin iha ite autoon.



                                

Pieniä iloja

Sammalmetsä

Ja näin vaellus alkoi.

Tänä aamuna pääsin lemppari mehtää juoksentelee. Miut jouduttiin taas nostaa autoon ja kyllä olin koko matkan ajan äänessä. Mamma kakkone sano että kuulostan ihan ajokoiralta joka puhkuu mehästysviettii. (Mamma kakkone on miu mamman äiti.)
Mehässä juoksentelin mutta en jaksanu lähtee mammoista paljoo kauemmaks. Pysähtelin, istahtelin ja makoilin vähän väliä. Parasta oli kun sain maistella ihan jokaista vastaantulevaa keppiä, risua ja kantoa. Lopuksi pääsin purosta juomaan johon meinasin kyllä tipahtaakki.

Ufot laskeutuu

                          

Henkiäkö..? vai..?

Verikoetulokset

Se siitä ilosta että voisimme lopettaa kortisonikuurin jo kk tai kahden kk päästä. Tulehdusarvot olivat 50% vai miten sen nyt kirjottaisi. Kumminkin se eosinofiilinen myosiitti jyllää Maxissa edelleen. Pitäisi nostaa kortisonin määrää että saisimme tulehdusarvoja laskettua, mutta esteenä sille on tällähetkellä maksa arvot jotka ovat todella korkealla. Kortisoni kun tuohoaa maksaa, munuasia jne. Kortisonikuuri pitäisi siis lopettaa NYT HETI maksan takia. Yritäppä nyt siitä sitten valikoida mitä teet. Jos nostan Maxilla kortisonin määrää maksa tuhoutuu kokonaan, mutta jos lopetan kuurin myosiitti puhkeaa taas pahempaan kukkaan. Eläinlääkäri soittaa kahden viikon päästä ja kertoo miten jatkamme tästä. Tällä hetkellä jatkamme nykyisellä kortisoni määrällä.

Toivon vain että Maxi parantuisi niin nuori, hieno ja rakas koira kyseessä. :(

                                               ~Terv. Maxin omistaja Rosa~

Parempaan päin!

Onko pakko lähteä sinne?

Tänään mut vietiin eläinlääkärille kontrolliin. En meinannu päästä auton kyytiin ollenkaan monista hyppy-yrityksistä huolimatta, koska takajalkojen lihakset on surkastunu nii paljon. Mamma yritti nostaa miut autoo mutta eihän siitä tullut mitään. Siispä siis mamman veli tuli nosto avuks tai oikeastaan.. Se nosti mut autoon iha ite.
Eläinlääkärin ulkopuolella sain kirmata villinä ja vapaana mitä nyt jaksoin. (tosiasiassa tepsuttelin) Sitten mentiin sisälle nii jouduin ''häpeä'' koppiin ja mamma ihasteli newfoundlandinkoiran pentua, ranskanbulldoggia ja suomenpystykorvaa. Tosi reiluu hei. Kyllähän se on hienoo että mamma tykkää kaikista roduista tasapuolisesti, mut ois se voinu antaa munki nähhä ne.
El.lääkäri oli tosi mukava. Se käsitteli mua määrätietoisesti joten enhä mä sitten viittinyt pistää edes hanttiin, sanoin vaa ''MÖYYYYY..'' Suurella mahtavalla äänelläni. El.lääkäri sano et kerran oon voinu näinki hyvi, niin mun kortisooni kuuri taitaa loppuu kk tai kahden kk päästä! Huomenna saan tietää verikoetuloksista enemmän joten laitetaan kaikki karvakamut tassut ristii ja ulvotaa parasta.

Kuvia joo.. Ei mitää parhainta laatuu, mutta ainaki minä näyn siellä!

Minä ''häpeä'' kopissani.

Kopissa ollessa mamma huomas että mun
tassussa on tämmöinnen.

Kaiken kukkuraksi tommosen härpäkkeen sain.

               
                                  

Onnistuminen = Epäonnistuminen ------> Nousuun

Tuli sitä tehtyy pikku jekku omistajalle. Se on miettiny jonku aikaa et mitä se sitten treenaa/harjoittelee miunkaa kun osaan jo ohittaa muut koirat niin nätisti. Päätin sitte näyttää et ei tää ohitusjuttu iha hallinnassa ole.
Oltii aamulenkillä kunnes kaksikappaletta kultsuja tuli vastaa hännät heiluen ja hihna kireällä pomppien meitä päin. Mamma käskytti minnuu ja kuuntelinki. Sitte ku mamma oli aloittamassa miun palkihtemista päätin vetää hihnan kireälle kultsuja päin ja huutaa kuuluisan huutoni josta seurasi haukkukohtaus ja ja ja korvatki laitoin lukkoo.
Oisitte nähny mamman ilmeen se oli iha hämillää tapahtuneesta, ei ollu kuullu mun pitkää aikaa haukkuvan toisille koirille. Nami multa kyllä jäi saamatta ja mami oli vähä äreänä loppu aamusta mut kyll se sit helty. Nyt oon taas kävelly kuin kelpo kansalainen, mut kannattaa välillä tehhä jekkuja omistajillee nii ne saa virikkeitä!


Mamman ajatuksia tapahtuneesta:

- Miksi noin kävi?
                                   - Olinko jännittynyt?
              - Ohitimmeko liian läheltä sittenkin?
                                             - Vaikuttikohan pikkusiskoni läsnäolo tapahtuneeseen?
    - Onko Maxi parantumassa myosiitista kerta jaksaa rähistä vastaan tuleville koirille?
                                               - Kokiko Maxi toiset koirat uhkaksi?
      .                             - Olivatko kultsut liian innokkaita Maxin mielestä?