Hurrjan kuuma.

Nyt on jo toukokuun loppu menossa ja en voi sannoo muuta kuin huh, huh hellettä piisaa. Nyttenkin läähättelen kiivaasti itseäni viilentäen. Eihän näillä kuumilla keleillä jaksa tehhä mittää muuta ku makkoilla. Tosin eipä tuo makoilu eroa mun viime kuukauden tekemisistä mitenkää. Oon vaa kelliny ja lenkkeilly.

          

      

On joitan pikku juttujakin tässä kuukauden aikana tapahtunut, kuten hyppäsin sohvalle ihan ilman lupaa spontaanisti ja katse oli tätä luokkaa. Ja kyllä kuulkaas toimi. Sen jälkeen en oo kyll hyppinykkää sohvalle.

              

                     

Sitten sain tehdä tuttavuutta meidän perheen pikku jänöseen näin kolmen vuoden jälkeen. Viimekerralla naukkasin kania koivesta ja se tapahtui tosiaan silloin kun tulin tänne perheeseen. Ajattelin vaa vähä maiskuttaa sitä.

   

   

Muutaman päivän tein tuttavuutta siihen onnistuneesti. Nuuskin välillä sitä varoen, mutta tänään olin sitä mieltä että koitanpa lokasta palasen. Oli se aikaisemmilla kerroilla kyljessä kiinni, etutassujen välissä ja näin, mutta tänään se meni mamman äidin syliin niin siitähän minä riehaannuin. Taijjan olla vähä omistushalune mamman äidistä. Noh.. Mamma ehti vetästä mut poikkee ja mamman äiti laitto kätöset paremmin kanin ympärille suojaks. Mamma sano et ei pikku jänösestä ja musta taijja tulla koskaan kavereita. Ei varmaankaa enää yritä ystävystyttää minnuu ja jänöstä. Ainii onhan tolla pikku jänösellä nimiki. Sen nimi on Haisuli. Tuttavallisemmin Paisti.


Mää kävin myös aamu-uinnilla ja tän vuoden ekalla uinnilla. Keppii oli huisin hauska noutaa järvestä, mut jostain syystä ne kepit aina katkee mun leikojen voimasta ku meen noutaa niitä..

~Hauskoo kesän alkuu kaikille! ~

~Väsyttää~

Vähän väsyttää kun riekkua rälläsin.
Palloilla ja vinkuleiluilla leikin, matotkin ryttäsin.
Paikat jäi vähän sekaisin.
No ei voi mittää, nyt on kyllä pakko torkahtaa.. Zzz..~

  

                                           Terveisin: zzzzz...zzzz.. . .. .. zzz             
                                              ~ Onnellinen leikkijä ~

Mahavaivat

  

Hävettää niin kauhiasti...

Mulla on ihan kauhee nälkä...

Aina kun yritän syödä, niin kaikki tulee heti ulos..

Mamma kulkee rätti ja pesuaineet perässä. Tätä on jatkunu jo  kaksi täyttä päivää.. Minnuu hävettää aina ihan kauheasti ku oon oksentanu johonki. 

Ihan sama vaikka oksentasin ulos... Pittää aina jotenki yrittää piilotella ja kyyristellä, vaikka mamma sannooki että ei se haittoo mittää..

Nuo sano että jos tää ei nyt muutamassa päivässä rauhotu nii mennää el.lääkärissä käymää.

Tänä iltana koittavat antaa miulle pienen määrän riisiä josko se pysyin miun sisällä.

Nyt koitan vaa leppäillä.

Uusi alku elämässäni, kuulumisien kera.

Nonnii nyt pääsin konneen ääreen vihdoinkin.

Mulla ei oo ollu kiireitä, mutta tolla mammalla on ollu vaikka mitä, niin se ei oo oikee ehtiny avustamaan mua tässä kirjoituksessa.                 

                                            Nyt pidemmittä puheita itse asiaan. --->

Tosiaan miun kortisonilääkitys lopetettiin jo yli kuukausi sitten ja miun olo on kyllä hirwween mainio! Nyt jaksan rällätä, riekkuu ja koetella mamman hermon rajoja!

Viiletän eeltä jään pintaa pitkin mökille.

Kun miulta lopetettiin kortisonikuuri nii pääsin sinä viikonloppuna mamman ja sen kavereiden kanssa möksälle. Oli iha mukavoo. Sain olla vapaana lenkeillä, sitte tuijotettiin jotain isoja outoja hurisevia koneita. (teki mieli jahata niitä, mutta harmikseni olin hihnassa..)                     olin myös "paska kaverina" siellä.

Taisin myös kuolata siellä mökillä ollessa yhen ikkunan kokonaa ja mamma ei oikee tykänny siitä. Sitä hävetti kuulemma niin paljon.. .. . Mitäs jättivät miut ekana möksän sisälle kun lähtivät kahtoo niitä hurisevia koneita.

Parasta sinä viikonloppuna oli kyllä se, että sain niiiiiiiiiiin paljon rapsutuksia ja huomiota. Olihan siellä mamman lisäks sen 3 kaveria. 

Ainiin.. Se oli kyllä edottomasti epäreilua, kun toiset nukku ihanilla pehmeillä patjoilla ja mä jouvvuin kylmälle kovalle lattialle. Kerroin kyllä siitä oman mielipiteeni ja uikutin, urisin, murisin ja puhuin kaikilla äänilläni joka yö. (mamma meinas kuulemma heittää minnuu sillo tyynyllä ohtaa, koska en käskystä hiljentyny.)

Teen mammalle jokaisesta lenkki kerrasta aina vähän erillaisen, ettei sille vaa tulis tylysää. Välillä ohitan muut koirat, ihmiset ja jutut melko mainiosti ja välillä teen semmosia jekkuja.

Esim. muut koirat
Välillä niitä voi ohittaa ihan kiltisti toljottamalla, mutta kyllä välillä pitää sitä intoo/epävarmuutta/uteliaisuutta puhkuu niitä kohdattaessa. Kahtoo mite mamma pyssyy pystyssä liukkaalla ja mite se toimii eri tilanteissa.

Esim. vastaan tulevat ihmiset

Kyllä mä yleensä ohitan muut ihmiset ihan kiltisti, ellei oo supertuttuja!♥ Supertuttujakaa ei oo ku muutama ja neki on mamman kavereit, jotka rakastaa koiria kuolan erityksestä riippumatta. Kumminkin oon nyt muutamana kertana tehny tämmösen kun ventovieraita tulee vastaan nii hypähän vähä niihtii päin ja koitan nuuhkasta niitä. Jostain ihmeen syystä ne ventovieraat aina säpsähtävät miun tavasta ja alkavat karttamaan kaukaa.. Mamma ei oikeen hirveemmin välitä tosta miun tavasta ja alkaa komentellee... Minnuu vaa kiinonstaa niitte hajut, enkö mie muka sais mennä nuuskii...? MÄLSÄÄ SaNoN MiNä!

Esim. autot

Jos joku auto hidastaa meijän kohille, niin halluun tarkistaa onko se meijjän vai jonkun tuttavan auto. Siispä siis yritän vettää ihteni kuskin puoleisen ikkunan luokke, jotta voisit toljottaa siihe ikkunaa ja kahtoo josko saisin rapsutuksia. Tää onnistuu vain sillon jos mamma ei oo tarkaavaisena miunkanssa, mutta jos huomaan että se on tarkkana nii enpä moista tee.

Lemppari leluja.

Verikokeisiinkaan ei menty, koska oon voinu näin hyvin. Myosiittia ei oo näkynykkää ja oon ollu oma ihana itseni. Lelua on vietävä superleikki hetkinä aina jonkun sylliin, että joku heittäs tai vetäs sitä miun kanssa. Tai jos huomaan joittenkin vähän korottavan ääniään toisilleen, niin eikun vaa lelukenkä suuhu ja ite murisemaa siihe mukkaa. 

Superleikki hetket taitaa olla jotain leikki hepuleita. Oon saanu niitä joka päivä siitä lähtien kun kortisonikuuri lopetettiin. Mamma ja muut perheen jäsenet sano, että oon ollu paljon pirteempi nytte ja ihanan nuorekas.

Valkoturkki on tainnu saada miun kirjeen ja toteuttanu miun toiveen, täällä mie vaa viellä porskutan! Myosiitti selätetty ja toivottavasti ei uusiutuis! 

Kiitos viellä kaikille jotka toivo miun paranemista!~♥

Nyt vois sannoo että uusi sivu avattu miun elämässä. Eikun vaa uusia kujeita kohti jääräpäisyydellä.~

Elossa ooon vielläkin

Tähän miun blogiin on tullut pidemmänpuoleinen tauko. Elossa oon edelleenkin ja lääkityskin lopetettiin jo yli kuukausi sitten. Oon ehtiny tekkee kaikenlaista tässä yhden kuukauden aikana. Kuulumisistani kerron tossa viikonloppuna kenties kuvien kera, jos mamman puhelimesta semmosia edes löytyypi.

 

T ○ ○ ○ ○ ○ ○
E ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○
R ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○
V ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○
E ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○                                    
I ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○                                        
S ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○
I ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○
N ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○                                                      
                                                                                   ••~MAX~••

Terveytteenn

Tuli sitten viimeinkin laitettua tonne mun terveys osioon jotain.

vvvVVV.. Vu.... VuHH!!

Mami koitti saada musta kuvan kun haukahtelen.

                       Kuvia tuli monta eivätkä ne siltikään onnistuneet kovinkaan hyvin.

     Laatukin on kuvissa kovin huono, mutta pääasia onkin että saatte jotakin hahmotusta tilanteesta.

           Musta parhainta oli... Jokaisen haukahduksen jälkeen saatava herrrqu♥

Joten nyt vaan vhurrr.. Vuh!

Mitäs tää on?

Se vaatii miulta jotain.

No nyt alan oivaltaa.

Vhurrr..

VUHHHHHHHH!!

Joko tää on ohite..?

Mitäs tuolla o?

Vai vieläkös kuulutan ääntäni?

                           +++++++++++++++++++++++++++++++++++++
                            Ja plussana söpöilykuva musta mertajärven rannalla.

Loppusuora häämöttää.

Mamilu tavoitti el.lääkärin pari päivää sitten. Asia on semmoinen että... Nyt alettiin vähentämään kortisonikuuria.

  1/4 os. tabletti
- kerran päivään
- kahden päivän välein
- kahden viikon ajan
- kortisonikuuri loppu.

Sen jälkeen on odotettava kaksi viikkoa tai kuukausi ja sitten verikokeisiin katselemaan tuloksia.
Mamma sanoi ettei hän ainakaan jaksa odottaa kuukautta kortisonikuurin loppumisesta ja päätti että verikokeet otetaan melkein heti kahden viikon päästä kortisonikuurin lopettamisesta. Jouvvun nähtävästi taas ''häpeä'' koppiin.

http://savonrotikka.blogspot.fi/2013/10/parempaan-pain.html  <----- häpeä kopista lisää tuosta.

Verikoetuloksista lisää sitten noin kuukauden päästä.


Näytin aivan hakatulta kun sairastuin...
         
                 Kivutkin oli hirveät alkuunsa..

Myosiitin alussa.

                      

Puolivälissä lääkitystä.

Sairauteni lopusta saatte päästäni kuvat sitten lääkityksen loputtua ja voisin lisätä päästäni kuvan ennen koko sairautta. Jos löydän tarpeeksi komean kuvan itsestäni. Hurrr.. murr.. heh.

Ihan vain muistutukseksi. :)

Tähän saimme Maxin kanssa idean selailtuamme monia nettisivuja, joilla myytiin vähin perusteluin eläimiä pois.. Välillä tuntuu että kaikki ''syyt'' ovat tekosyitä päästä lemmikeisä nopeasti eroon. Monet ongelmatkin ovat hyvin helposti hoidettavissa. > tarpeiden teko sisälle > ääni herkkyys. Niihtiin tarvittaisiin vain vähän viitseliäisyyttä ja aikaa.. Allergiatestinkin voisi käydä teettämässä ennen eläimen hankintaa. Tosin allergia saattaa puhjeta minä aikana tahansa..

Kumminkin.
    Toivottavasti ''turhat'' eläinten hankinnat vähenisivät tai loppuisivat kokonaan. 

Hymyä huuleen!

Ossoon irvistää käskystä. Joskus paremmin ja joskus huonommin. En viiti aina vieraiden aikana irvistellä vaikka mamma niin käskyttäiski. Tai en oikeen ymmärrä miks silloin pitäis edes irvistää. Irvistän miulumimin mammalle ku ollaa kahden kesken, tai koti poppoon kesken.

Pohjamutien kautta!

Päätin myös näin 1.1.2014 kunniaksi vettää mamman ojjaa, ei miulla sitte muuta!

Mulla oli ainaki hauskaa, tiiä sitten tosta mammasta. *virn*

Mitäköhän vielä keksisin... hmm...

       Ideoita?

*2014* Hyvvee uutta vuotta! *2014*

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Mää päätin alottaa vuoden 2014 oksentamalla mamman huoneen lattialle kahteen kertaan. Elikkä vuoden ensimmäinen oksennus/oksennukset tehty heti alkuunsa!

Jouduin viettämään uuden vuoden aaton päivästä ---> iltaan/yöhön mamman äidin (mamilun) kanssa. Meinattiinki mamilun kanssa jäädä raketin alle. Naapurit ampu ison raketin taivaalle, sitten se raketti alko kaartamaan meitä kohti. Sitte pingottiinki ulko ovea kohti täyttä päätä! Ja KABOOOOOOOOOOOOOOOOM RÄTSSSSSSSS PAUUUUUUUU!!!! Sitte palattiin takasi ja siinä oli joku ruudilta haiseva tikku...

Mitäs te olette jo tehneet vuonna 2014?