Paha tapa?

Mulla on semmonen tapa. ....Semmonen tosi jännä tapa tai ainaki musta jännittävä juttu. No mitä mä nyt tässä höpisen. Räyh! Uudelleen aloitus.

Musta jää on jännittävä asia ja haluunki tutkii sitä joka kerta aina kun tulee mahdollisuus. Voin opettaa sen teillekkin.

Ihan ekana otat kynnet käyttöön ja alat raapia sitä kiiltävää liukasta pintaa.



Sitten ihmettele sitä tulosta minkä olet saanut aikaan.



Sen jälkeen alat hieroo ihteetäs siihen kohtaan mistä vähä rappasitki kynsillä.

Oho kuva liian ihan liian epäselvä lisäätäväks..  No kumminki viimeseen vaiheeseen -->

Ja ihan viimeinen juttu on se että hömöttää seisot paikallas kunnes tassut alkaa luisuu jään pintaa pitki. Hermostut jäälle ja alotat koko rumban alusta! Tässä vaiheessa sitä jään pintaa kannattaa hammastaakki vähäse.


Jonkun ajan jälkee sit vois jatkaa matkaakin, ehkä semmosen 30min jälkeen.

 


Kokeilkaapas! Tosi jännää! Nii pitkää kunnes omistajan huumorintaju vähenee. Vuh!

Kirjoitin valkoturkille.

Otsikko kertookin kaiken.
Pidemmät murinat ja haukahdukset jäävät nyt poies joten vain linkki.

http://kuono.fi/rakas-joulupukki-jos-koira-osaisi-toivoa-viisi-hauskinta-koirakirjetta-pukille/

Oletteko te jo kirjoitaneet valkoturkille? Mitä toivoitte?
                          Mikä olisi ehdoton ykkönen toiveistanne?

Tästä pitikin kertoa.

Tässä nää herkut jotka se viimeisin vieras toi.♥

On kyllä niiiiiiiiiiiiiiiiin namia että kuolaki tuppaa valumaa.

Kiitos hänelle näistä herkuista, piristää kummasti mun päiviä ja mahaa!

Menen tästä jatkamaan dentalin syöntiä.  LURPSIS!



                           


                                   ~Mukavat sunnuntait vielä kaikille~

Suuret pahoittelut!

Selain jota yleensä käytän Maxin kanssa ei ole näyttänyt uusimpia kommentteja. Nyt vastattiin niihin jokseenkin myöhässä....  

Pahoittelut Maxilta ja minulta!

toivottavasti ei ollut liian myöhäistä. 

~El.lääkäriin soitosta~

El.lääkäri ei sitte soitellu, mamma yritti sitte sinne soitella eikä tavoittanut sitä ''vakio'' el.lääkäriä. Kumminki mamma tavotti jonkun toisen el.lääkärin ja se tutki mun paperit. Toi el.lääkäri sano mun papereiden tutkimisen jälkeen, että kortisoni määrä lasketaan 1/4os. kerran päivässä. Sano myös että nyt pitää sit seurata HYVIN tarkkana minnuu 2vk:n ajan jos se miu kunto vaikka heikkenis yhtäkkiä. Sitte vaa yhteys pikaisesti sinne jos niin tapahtuu.

JA PYH! Mie oon vahva nuorri koirra, miu kunto mihinkkää heikkenee~


Vieraat jotka on käyny meillä on huomannu miten mie oon kasvanu pituussuunnassa  > leveyssuunassa..
Se tapahtu sill välil ku mamma oli kipiänä eikä oikee hirveesti voinu touhuta miunkaa. Mamma totes et seuraavan kerran ku hän tulee kipeeks hää antaa miut sen kaverille hoitoo, että mie saan liikuntaa ja hää ite saa rauhas parantuu. Ai et miks hän saa ite rauhas parantuu? Noh.. Mie aattelin ku mamma oli kipiänä et mammeli tarvis liikuntaa ja virikkeitä. Sehä istuu nokötti tai makas sohvalla.. Pyysin sitte mammaa kokoajan viemää minuu ulos, mut neki ''lenkit'' jäi siihe et mamma avas oven ja mie juoksin yksin pihalla. Tais sille tulla myös pari mustaa hiustaki päähä miun takkii. Ainaki savu nous siihe mallii kun ei saanut parannella ihteensä rauhas... Hupsista!

Tänäänki meillä kävi vieras. TÄÄ vierrrrrasssss lurps! Oli kaikista mauk.... parhain! Hää toi pari tuliaista mulle tai oikeestaa halus muistaa minnuuki.♥ Noista tuliaisista kerron sittem yöhemmin.

Noni tän kirjoituksen leimaan mun tassuilla tehdyks ja tää päättyypi tähän.

Lunta täälläkin!

Tännekki on satanut lunta ja olen päässyt nautiskelemaan siitä niin normi lenkeillä kuin metsävaellus retkillä omistajani kanssa. Mitään suurta erikoista ei ole tapahtunut, olen ottanut lunkisti sillä välin kun omistajani on sairastanut. Tosin elänhä mä muutenki vaan perus kotikoiran arkea, niin kaikki päivät on rentoja mulla. Mamma onki uhannu seuraavaks ottaa jonkun koiran jonka kanssa se alkaa harrastaa, mut sano et ei se mua unohtais siltikkää.

                            ~♥~ Ykkös koira ku oon kaikkine hajuineni ja kuolineni. ~♥~

 
                          

                               


                                        


                       

Kyllä meistä rotikoistakin vauhtia löytyy!

                               
  

                               


                               


                               


                               


                               
                                      

                               


El.lääkärin ois jo pitäny soittaa, mut eipähän siitä oo kuulunu. Mammeli soittaa varmaa huomenna sinne nii päivitystä tulee siitä sitten tänne blogiin.

Marraskuuko..? Täh?

 Hupsis! Tassujen heiluttelu on jääny tän blogin osalta. Tosin eipä mun elämässä oo tapahtunu mitään erikoista. LUNTA... Lunta oon vaan ootellu. Mut eipä sitä pysyvää lumikerrosta oo vielkää näkynyt...
Tässä kuussa mä kävin vähän koulun kentällä pallottelemassa. Aika pian olin kyllä sitä mieltä, että nyt on juoksut juostu. Siispä en antanu palloo mammalle ja lähin omille teille juoksentelee. Pysähyin kyllä välillä, sitten kahoin mammaan päin ja näin tosi nyrpeen naaman. Se jos mikä oli mukavoo!
Sain myös paistia! Eiku anteeks se oli ööö... luu? No mulle se oli paisti ja puollustin sitä henkeen ja vereen, kunnes työstin sitä 7h putkeen. Sen jälkeen mammalla oliki hämmästynyt ilme. Kuulemma se paisti puhisti mun hampaan paremmin kuin joku harja. Se ku oli koittanu pariin kertaan hangata kovalla hammasharjalla mun hampaita puhtaaksi paksusta, keltaisesta töhnästä ja jostain mustista juovista joita oli ienrajassa mutta aivan turhaan. Se tai siis NE kerrat oli kyllä jotain tosi järkyttäviä. Tykkään enemmän hinkata hampaita paistia vasten. ~♥


Lihani OLKAA HYVÄT. Nauttikaa lihaisista kuvista!




  


 Sitten palloiluun.